Kevät saapuu kovaa vauhtia. Päätimme lähteä katsomaan jäiden lähtöä ja lintujen kevätmuuttoa Dragsfjärdiin, kun vähän yllättäen saimme järjestymään isännälle ja emännälle yhteisen vapaapäivän keskellä viikkoa. Mukaan pakattiin kahden kaksijalkaisen ja kahden nelijalkaisen retkeläisen lisäksi makkaraa, teetä, suklaata sekä monissa tuulissa ja tuiverruksissa mukana kulkenut Trangia. Varmuuden vuoksi kävimme vielä menomatkalla Kemiön pikkuisessa pullapuodissa täydentämässä muonitusta maukkailla lohipasteijoilla (nam!). Patikointikohteeksi valitsimme tällä kertaa Dragsfjärdin Purunpäässä sijaitsevan Krogarruddenin, jonne kesäaikaan on luontevinta saapua veneellä, mutta jonne maitse pääsee noin neljäkilometriä pitkää metsätietä pitkin. Matkalla voi ihastella upeaa saaristolaisluontoa ja nauttia (ainakin tähän aikana vuodesta, kun veneet eivät vielä kulje) lähes täydellisestä hiljaisuudesta.

 

Frida ja Fanni totesivat ilokseen, että meri oli jo auki, joten uimiselle ei siis voi enää olla esteitä :-)

 

Voi tätä ihanuutta. Jäät kyllä näkyvät vielä vastarannalla, mutta niin kaukana olevat asiat eivät tolleria huoleta.

 

Maihin ei ollut edes kiire vaikka emäntä ei olisi suurestakaan maksusta vielä suostunut uimaretkeen.

 

Vedet on kuitenkin pudisteltava pois vähän viileämmälläkin säällä.

 

Fannin tyylinäyte.

 

Uimaretken jälkeen on toki syytä vähän lämmitellä.

 

Krogaruddenissa on 1600-luvulla sijainnut krouvi- kuten nimestä voi päätellä - jossa matkalaiset odottelivat ohikulkevia laivoja päästäkseen mukaan. Laivat olivat silloin luonnollisesti huomattavasti pienempiä kuin nykyisin ja väylä Ruotsin emämaan ja Itämaan (kuten Suomen alueita tuolloin kutsuttiin) kulki Krogarruddenin ohi. Tällä retkellä yhtenä tarkoituksena oli tarkastella, missä kunnossa alueella sijaitsevat kalliopiirrokset ovat. Paikalla näet saatettiin joutua odottelemaan useita päiviä ja aikansa kuluksi matkalaiset mm. hakkasivat kalliohin tekstejä mm. omia nimikirjaimiaan. Auringon valo tuli kuitenkin väärästä kulmasta, eikä yhtään piirrosta löytynyt. Sen sijaan tytöt löysivät jotain mielenkiintoista - olisikohan ollut supin tai ketun reviirimerkki.

 

Piirroksista ei siis tehty havaintoja, mutta levät ja jäkälät sen sijaan erottuivat kirkkaasti.

 

Tyttöjen mielestä kepit kuitenkin voittivat levät, jäkälät ja kalliopiirrokset mennen tullen ja keppejähän alueelta syksyn ja kevään myrskyjen jäljiltä löytyi runsaasti. :-)