Tollerikävelylle Sauvoon oli saatu upea syysilma. Paikalla oli parikymmentä ihmistä ja samanverran punaturkkeja.
Koirat saivat tehdä tuttavuutta, mutta tollerimaiseen tyyliin tutustumisseremoniat olivat lyhyet ja hetkittäin jopa kiihkeät.
Kesannolla olevalla jäisellä pellolla sekä ihmiset että tollerit nauttivat yhdessä olosta. Liikkuminen oli helppoa ja tilaa riitti.
Frida jouduttiin jättämään kotiin keskiviikkona alkaneen juoksun vuoksi, mutta ei se mitään: retkellä tutustuttiin mukavaan serkkutyttö Donnaan.
Paikalla oli myös useita teini-ikäisiä tutustumassa lajitovereihin. Fanni pääsi ensi kertaa vapaana juoksemaan näin suuressa laumassa.
paikalla nähtiin nopeita käännöksiä...
...hyvänhajuisia takapuolia
...ja jotain ihanaa pureskeltavaa.
Fannin bestis tällä reissulla
Noin tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme makkaranpaistopaikalle. Hengähdys teki hyvää ihmisille, mutta jopa energiset tolleritkin tarvitsevat taukoja
Miska ja Lelu
Jotkut harjoittelivat vuorenvalloitusta.
Taukopaikalla esittäydyttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Mietittiin myös sitä, miten samaan aikaan käynnissä olevissa tollereiden agilitykisoissa oli käynyt.
Pienimmät oli pistetty reppuun ja taaperrusnäytteet (tosin melko railakkaat sellaiset) saatiin vasta, kun muut koirat oli jo laitettu autoihin.
Makkaranhaju alkoi tuntua kuonoissa houkuttelevalta (ja tässä kohtaa emme välttämättä tarkoita koiria...)
Vapaamutoiset tolleritapaamiset ovat rentouttavia, koska koirat saavat opetella sosiaalista käyttäytymistä ja ihmiset saavat tavata toisiaan ilman näyttelyihin tai kokeisin liittyviä suorituspaineita.
Kiitoksia järjestäjille. Toivottavasti ensi vuonna tavataan taas!
