Pääsivulle

Laura ja Fanni aloittivat Auran Nuuskujen pentukurssin toukokuussa -02. Ensimmäiselle kerralle sattui kaunis ja lämmin ilma. Paikalla oli kahdeksan pentua ja olipa siellä toinen tollerikin.

Terve! Oletteko tekin tulleet kouluun?

Aluksi saatiin ohjeet siitä, miten koulutuskentällä käyttäydytään ja muistutettiin siitä, että pennut ovat vielä pieniä, eikä niiltä saa odottaa liikaa.

Kas vain! Toinen tolleri!

Varsinainen harjoittelu aloitettiin lähestymisellä. Kouluttajat tulivat jokaisen pennun luokse ja tarkastivat sen, miten pentu päästää luokseen. Kaikki pennut olivat reippaita ja antoivat tarkastaa hampaansakin.

Nuuh..Nuuh... Ei, en nyt voi tulla näyttämään hampaitani! Tässä on juuri jokin hyvä haju!

Sitten harjoiteltiin pujottelua ja seuraamista. Se vasta olikin näky: seuraamistyylejä oli tasan kahdeksan ja yhtä monta tapaa voitiin havaita ohittamisessa. Mutta kaikilla oli hauskaa.

HAA! Naksu!  Pystyyhän noitten kultsujen kanssa myöhemminkin leikkimään...

Fanni käyttäytyi todella hienosti. Koska se keskitti koko pikku päänsä naksujen tuijottamiseen, saivat kultsun pennut rauhassa tassutella ohitse.

HEI! Odota! Sinä. Juuri sinä kultsu siellä! Syön vain tämän naksun loppuun niin tulen!

Lauran ja Fannin vuoro oli viimeisenä ja he selvisivät urakastaan ihan kohtuullisesti. Tosin tässä kuvassa on todiste siitä, että tahtojen taistelu oli paikoitellen melkoinen....

Noniin. Eikös niitä naksuja tulekkaan. Teen protestin!! Istumalakko!

Tämä oli sitten kaikkein vaikein tehtävä: parin piti kävellä ruokakulhorivin ohi kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Ja uskokaa tai älkää, mutta vasta viimeinen pari (ja se ei ollut Laura ja Fanni :-) menettivät otteensa ja rouskuttelivat kupin tyhjäksi.

No.. Voinhan minä tulla, mutta aluksi minun on PAKKO näyttää että on minulla omaakin päätä!

Lopuksi harjoiteltiin paikallaan oloa. Sekään ei ollut mikään helppo juttu. Onneksi tällä kurssilla sai käyttää makupaloja harjoituksissa. Ainakin tollerinpennulla oli sillälailla paljon hauskempaa.

Palkkio?