Hiihtolomailmat täällä Suomineidon hameenhelmassa ovat olleet ihan kohtuulliset, mutta ulkoilun sijaan olemme viettäneet sitä etupäässä ATT:n hallilla, kun kerran päivisin on ollut mahdollisuus tehdä harjoitusratoja käyttäen koko hallia ihan yksin :-)

Olemme tehneet pitkiä ratoja, mutta aika ahkeraan myös motivaatioharjoituksia sekä pallolla että juustovadilla. Harjoitusten aikana on käynyt selväksi, että yksi Fridan kisoissa esiin tulevien outojen hidasteluongelmien suurin syy näyttää olevan motivaation puute. Viime vuoden alusta voimaan tullut sääntö, että motivaattoreita ei saa ottaa enää lähtöalueelle, on Fridalle todellinen ongelma. Fridalle agility on nimenomaan saalistuslaji, jossa jahdin kohteena on pallo. Kun palloa ei näy, ei ole jahdattavaakaan: miksi siis turhaan juoksemaan? Nyt sitten taktiikkana on yrittää saada Frida luulemaan, että pallo on mukana siten, että tuomari kuitenkin on selvillä siitä, että palloa ei ole. Jos jollain on hyviä vinkkejä tai omakohtaista kokemusta vastaavasta ongelmasta, niin kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan.

Fannin kanssa ongelmaksi taas ovat muodostuneet lähdön hypyt. Fanni on jo useamman kerran tehnyt kisoissa sen, että se laistaa ensimmäisen hypyn. Joko juoksemalla esteen ali tai menemällä vierestä tai niin kuin Tampereella nuorten SM kisoissa, jossa ensimmäisenä esteenä oli rengas. Silloin Fanni lähti radalle tyynesti renkaan ja kehikon välistä. Luulisi, että tämä on helposti ratkaistavissa oleva ongelma, mutta valitettavasti ei. Ilmeisesti Fanni kuvittelee pääsevänsä vauhtiin nopeammin ilman alun tylsää hyppyä.

Loppuviikosta meillä sitten onkin ensimmäinen mahdollisuus kontrolloida, miten tehoharkat tepsivät, sillä huomenna on kisatreenit ja sunnuntaina TSAU:n Rusettikisat

Alla muutamia kuvia harjoituksista.

aina ei voi onnistua - ei edes joka kerta!

Fridalla jalat sekaisin