Frida 

takaisin

 

 

On aika lähteä "päivän pitkälle lenkille".  Frida hyppii iloisena eteisessä.

- Mennään jo! Mennään jo!  Ei vitkastella! Mennään jo! 

Kun vihdoin päästään metsään Frida saa hepulin, se juoksee kehää.Aina vaan isompaa ja isompaa. Fridan kasvoista näkee, että se nauttii elämästään. Kun sitten ollaan juostu tarpeeksi, voidaan jatkaa tavallista hölkkää eteenpäin. 

Joka ikinen kiven kolo ja puiden juuret on tarkistettava siltä varalta, että lähistöllä on tuttavia. "- Aah! Ihana vesilätäkkö. Tällainen sen pitää olla - kosteutta päällä vain hieman, mutta kun siihen päälle roiskauttaa oikein kunnolla mahalleen, kura nousee mukavasti." Frida tuumii kelliessään mahallaan kuralätäkössä.

- Metsästä löytää kaikenlaista, jota isäntäväki voisi heitellä. Niin kuin keppejä ja käpyjä. Frida mietiskelee tuodessaan käpyä isäntänsä käteen.  Yhtäkkiä Frida lähtee juoksuun kuin tuulispää. Hetken kuluttua mutkan takaa ilmestyy iloisesti juosten kilpaa Frida ja sen "bestis" susikoira Arttu. Hetken kuluttua sieltä ilmestyvät myös Artun isäntä ja emäntä. Ihmisten rupatellessa koirat temmeltävät pitkin aukiota. Molempien kasvoilta paistaa iloisuus.

Kun vihdoin on kotiin lähdön aika Frida kulkee hieman alakuloisena isäntänsä vierellä. Heittää vielä viimeisen katseen kaveriinsa, huiskauttaa hännällään ja huikkaa: - Tavataan taas! Heippa!

 

Paikka, paikka tai no ainaskin HITAAMMIN!
Hei kamu, nyt leikkimään
Ja nyt vauhti vitoseen
No tuleehan se Arttukin sieltä
Ja tässä sitä sitten ollaan vallatulla vuorella