Kesäisin meidän umpiturkulainen perheemme usein suunnistaa vapaa-aikoinaan Merikarvialle, jossa meillä on mökki käytössä. Mökille lähdetään aina Krookasta eli Merikarvian satamasta. Mökki on meidän tyttöjen paratiisi, eikä sieltä olisi heidän mielestään niin väliksi tulla kotiin lainkaan. "Mökki" ja "vene" sanojen käyttöä vältetään, ellei mökille oikeasti olla lähdössä, ettei nostatettaisi turhia toiveita.

Tällaista voisi matkan teko olla parhaimmillaan, mutta todellisuudessa tämä valitettavasti on aika harvinainen näky. Tytöt harvoin malttavat odotella näin rauhallisina.

Tämä sen sijaan on huomattavasti tavallisempi tilanne. Tämä kertoo myös sen, miksi meidän koirille ei ole koskaan hankittu pelastusliivejä, vaikka niitä onkin useaan otteeseen harkittu. Liivit tekisivät koirien liikkumisen kömpelöksi kapeilla reunoilla. Onneksi moottoriveneen - toisin kuin purjeveneen - saa pysäytetty melko nopeasti, kun jompikumpi tipahtaa. Sellaistakin on silloin tällöin tapahtunut, jos vene keikahtaa arvaamattomasti.

Varsinkin Fridan (ei varmaan mikään yllätys sille, joka on meidän tyttöjen edesottamiksia silloin tällöin seurannut) on vaikea pysytellä paikallaan, koska veneenhän on pakko kulkea sitä nopeammin, mitä nopeammin Frida kiertää kantta.

...mutta ei Fannikaan tässä leikissä yleensä toiseksi jää...

Mökki alkaa häämöttämään puiden takana, ja molemmat ovat pakkaantuneet niin keulaan kuin se vain fyysisesti on mahdollista.

Ja ennen pitkään aina käy näin: Fridan on pakko hypätä uimaan, koska vene on NIIN HIDAS!

Fanni parka ei uskalla hypätä, mutta joka kerta se hermostuksissaan harkitsee vakavasti hyppäämistä.

Agilitykoirana, sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia hypätä laiturille hyvissä ajoin ennen kuin vene ehtii paikalle.

Ainakin kerran kesässä käymme myös Ouran luotsituvalla retkellä. Paikka on nykyisin Merikarvian kunnan virkitysalueena ja vilkkasti käytetty ainakin hyvillä ilmoilla.

Luotsituvan retkeen kuuluu luonnollisesti makkaranpaisto ja evästauko, jota odotellessa ehtii vaikka pyörittelemään kirkkaan rantaveden kiviä.

Kuumalla ilmalla on sitä paitsi ihan pakko virvoitella rantavedeesä aina aika ajoin.

Ouran saaristo on aivan erillaista kuin Turun saaristo, jossa saaret ovat luoksekutsuvan lempeitä ja vehreitä. Ouran saaristo on erittäin kivikkoista ja vaikeasti lähestyttävää. Saarilla kasvaa pääasissa piikkisiä tyrnipusikoita, joiden läpi on vaikea päästä. Maasto on useimmissa paikoissa erittäin vaikeakulkuista. Saaret ovat pieniä ja matalia, suurin osa on varmaan kareiksi laskettavia. Tottumattoman ei olekaan syytä poiketa reimatun reitin ulkopuolelle. Ouran saaristo nykyisin kuuluu kokonaisuudessaan Natura 2000 verkostoon ja sen luonto on uskomattoman kaunis.

Kotimatkalla voi sitten jo vähän relata.