Etusivulle

Frida................... Fanni

 

Meidän

vuosi

2003


 

Me olemme harvoin niin reippaita, että jaksaisimme pitää päiväkirjaa tai kertoilla ajankohtaisia kuulumisia, Lauran pitämää agilitypäiväkirjaa lukuunottamatta.Sen vuoksi onkin varmaan hyvä näin vuoden pääteeksi pysähtyä kertaamaan, mitä vuoden aikana tapahtui. (kuvateksteissä Fridan ja Fannin kommentit siitä, mitä todella tapahtui ;-)

 

Vuoden alku meni elämämme yhdessä tärkeimmässä projektissa. Muutimme vanhaan ihanaan taloon, jota piti hieman ehostaa ennen tavaroiden sisäänkantoa.

Se vasta olikin puuhaa... Ne repivät paperia seiniltä (kuka paukapää ne sinne oli laittanut?) ja pudottelivat kaiken pienten koirien päälle!
Koirien kannalta se oli mukavaa aikaa. Niitä ei stressattu liioilla harjoituksilla eikä lenkityksillä ja suurimman osan ajasta ne saivatkin löhäillä mukavilla patjoilla.Stressattu!?! Ja pyh, se oli tylsää aikaa!
No vauhtia nyt! Muut ehtii viedä kaikki karkit ennen ku mä ehdin sanoa "Virvon varvon"!
Niisk. Ne kanto kaikki risut kekoon ja pisti palamaan... Onneksi on saunapuut ;)
Remontin ensimmäisen vaiheen saimme mukavasti valmiiksi pääsiäiseen mennessä. Koirien kanssakin ehdittiin taas lenkkeilemään ja juhlapyhäthän meillä vannoutuneilla tradiksilla vietetään hyvin perinteisesti. Fridalle kasvoi ensimmäisä kertaa oikein hyvännäköinen turkki sopivasti kesän kuumimpiin helteisiin. Mökillä uitiin ja veneiltiin, mutta nomeharkat ovat jääneet, kun se varis vaan aina tuntuu olevan ällöttävä. Toisaalta harkoissa on ollut aivan liian pitkiä välejä, jotta ne olisivat olleet riittävän tehokkaita.
Heijaa hopsis popsis.. Hyvältä maistuu Popsis!
Mikä siellä edessä mättää?
Hei, hei! Mitä me tässä istutaan? Herkut kainaloon ja tohon lämppäri radalle!

 

Agilityä on harjoiteltu molempien koirien kanssa. Fannin kanssa aloitettiin alkeiskurssilla tammikuussa ja ensimmäiseen viralliseen kisaan osallistuttiin sitten sopivasti tollereiden mestaruuskisossa. Fridan kanssa ensimmäinen virallinen kisa oli nuorten SM, jossa viralliselta radalta otettiin 5 pistettä ja SM radalta hylky.

 

Kun Fridan kanssa saatiin kisaamisen pää auki niin vuoden aikana osallistuttiinkin sitten yhteensä neljiin virallisiin kisoihin. Nollatulos on vielä saamatta ja kesän aikana välillä lähes saumattomalta tuntunut yhteistyö hiipui syksyllä ja tulokset ovat heikentyneet koko ajan. Toivottavasti osasyynä oli joulukuussa tullut juoksu, joka nyt on ohitettu ja harjoittelemaan päästään täydellä teholla tammikuun puolivälissä.

 

Vastoinkäymisistä huolimatta agilityssä on kehitytty vuoden aikana huomattavasti. Ennen lähes mahdottomalta tuntunut keinu on nyt yksi Fridan lempiesteistä ja kokemusta saatiin mm. tollereiden möllijoukkueessa agirotu tapahtumassa (joukkueemme 2. :-) ja ATT:n haastekisassa, jossa otimme ykköspaikan :-)

No nyt se laitto sen pallon tonne reikään... Oltais viel leikitty!
Tässä me poseerataan siskojen kanssa... Edestä, takaa, sivusta, makaa.. On se rankkaa kun me ollaan niin nättejä..!
Yksi Tollerivuoden kohokohdista tietenkin on tollerileiri. Mekin osallistuimme jo neljättä kertaa. Joka kerta on opittu jotain uutta ja saatu hyviä ideoita. Tämän vuoden ilonaiheisiin kuuluivat mm. Fannin sisarusten tapaaminen ja flyball kokeilu.

 

Näyttelyihin emme ole juurikaan osallistuneet, mutta hankimme kuitenkin näyttelyhäkin, jota tietenkin oli päästävä testaamaan. Se tehtiin Auran Nuuskujen match-showssa, jossa Frida pääsi kokeilemaan näyttelyä pitkästä aikaa. Sijoitus odotettu: sin. ei sij. Fanni sen sijaan otti Tanskan dogien mätsärissä sinisten nelossijan Virallisissa näyttelyissä ei käyty lainkaan, mutta ensi vuonna Fannia olisi tarkoitus käyttää ainakin Turun talvinäyttelyssä.
Väittävät, että olen ylienerginen... Olen vain hieman vilkas!
Tässä mätsärissä voittaa vaan tanskikset, mutta me tähdätään isoille naksupusseille!
Älä nyt noin kovaa vedä Satu!
Riehuttiin serkun kanssa ja lähti kynsi irti... Oonko mä nyt niinkun sankarikoira?

 

Fanni pitäisi lonkkakuvauttaa ensi vuonna, kun vaan saisimme vihjeen jostain sopivasta joukkokuvauksesta. Optigen testiä, emme ole kummallekaan vielä teettäneet, koska kummallakaan ei olla teettämässä jälkeläisiä. Vaikka joukkotestit ovatkin olleet edullisia on kahden koiran testaaminen vielä aika kallista. Molemmilla on kuitenkin ainakin kantajia ihan lähisukulaisissa, joten ehkä tätäkin on jatkossa vielä mietittävä.
Molemmat koiramme ovat olleet suhteellisen terveitä. Fridaa on tosin jo toista vuotta häirinnyt kipeytyvä takaselkä. Ilmeisesti se venähti kerran laiturilta hypätessä. Lääkärillä on käyty muutamia kertoja ja on saatu kortisonipiikki, joka kyllä auttaa. Koska vaiva vaan tuntuu jatkuvan on Fridalla aloitettu nyt hieronta- ja kiropraktiikkajakso. Kuitenkin sekä lääkäriltä että kiropraktikolta on saatu lupa täysmittaiseen liikumiseen ja harjoitteluun. Joten esim. agility harjoitukset jatkuvat edelleen. Fanni sai vasempaan etutassuun syyskuussa haavan, mutta se onneksi parani pikavauhtia.

 

Tollerileirillä päätettiin tutustua mejään, joka meitä jo on pitkään kiehtonut. Sen verran asiasta innostuttiin, että pyydettiin Ketolan Tainalta vielä muutamia yksityistunteja jälkeenpäin. Muutaman kerran tehtiin "omaan" metsään harjoitusjälki ja elokuun lopulla Taina sai Teijan ja Fridan ylipuhuttua tollereiden mestaruuskisoihin peruutuspaikoille. Aika paljon se kyllä hirvitti kun ajatteli, miten vähän vielä osataan.Lehtisen Taijan ja Epun kanssa sitten startattiin aamulla kukonlaulun

Onneksi oli tuo Eppu mukana, saatiin riehua myöhään ulkona kun ei ollut Fannia mukana!
Noita hassuja rapisevia pusseja siellä oli muitakin... Niissä ei kuulemma kuitenkaan naksuja? Kyllä ihmismieli on kummallinen...

aikaan auto ja käytiin hakemassa elämämme ensimmäiset hylyt tässä lajissa. Mielenkiintoista se kuitenkin oli. Kiitos Taija ja Eppu matkaseurasta!

Mikä tämän lajin tulevaisuus sitten meillä on vain aika näyttää. Sen ainakin jo tiedämme, että laji on antoisa, mutta myös hyvin vaativa. Ainakin ohjaajan kunto pitäisi saada kohdalleen ;-)

Joulun aikaan ihmiset höpsähtävät ja kantavat metsät sisälle. Meillehän se sopii mainiosti, kun ei tarvitse lähteä kilometrien päähän...

 

Kaikenkaikkiaan olemme vuoteemme ihan tyytyväisiä. Frida ja Fanni on hankittu ihan tavallisiksi kotikoiriksi ja siten kaikki, mitä niiden kanssa touhutaan on vain ekstraa. Erityisen paljon olemme nauttineet kaikesta siitä toiminnasta, jota järjestetään kilpailujen ulkopuolella: yhteiset lenkit ja harjoitukset katkaisevat muuten liiankin kiireisen elämänrytmin. Toivottavasti vuonna 2004 tavataan taas mahdollisimman paljon!

Äyks. Nuo ovat niitä kammottavia pamahtelevia ja kiljuvia valoilmiöitä!ps. tänään on sitten se Fridan mielestä vuoden inhottavin päivä: uudenvuoden paukut ovat kamalinta mitä se tietää.